Kulttuuriunelmia

Syksyn pimetessä ja kylmetessä mieli kääntyy sisäänpäin. On keskityttävä olennaiseen, selvittävä arjesta. Jo jonkin ajan olen haaveillut talvimatkasta muualle Suomeen, matkasta pienille paikkakunnilla ja Helsinkiä pienempiin kaupunkeihin, matkasta, jolla voisin kohdata muiden paikkakuntien ihmisiä ja kulttuuria: taidenäyttelyitä, konsertteja, teatteria, mitä vain.

Koska minulla ei ole siihen mahdollisutta, ajattelin aloittaa läheltä: Helsingistä, kotikaupungistani. Pyrin lähestymään rakasta asuinpaikkaani eri silmin, kuin vieraana. Oikeastaan kaupunki on minulle myös vieras, sillä ensimmäiset 21 vuottani vietin Lahdessa, Lahes. Siellä ovat juureni, mutta myös Padasjoella, Nastolassa, Luhangassa ja Lahdenpohjassa Laatokan rannalla. En ole oikein mistään kotoisin.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana olen erityisen kiinnostunut kielestä, sen vaihtelusta ja muuttumisesta. Minua kiinnostaa uuden näkeminen – tai totutun katsominen uusin silmin.

Toivon, että muutkin pääsevät ääneen blogissa. Täällä voi julkaista jonkin oman jutun, jos haluaa kokeilla päivää bloggarina, tai sitten voi tarjota omaa aihetta, josta voin haastatella tai josta voidaan keskustella yhdessä. Ajattelin, että haastattelut voivat olla kirjoitettuja tekstejä, videoita, ehkä pelkkää ääntäkin, jos vain teknisistä pulmista päästään yli. Olen nyt ”opettaja ilman rajoja” (vrt. ”Lääkärit ilman rajoja”). Saatanpa lähestyä joitakuita jo valmis aihe mielessäni myös. Yksi boheemi myyjä on jo lupautunut yhteistyöhön.

Aina kun mahdollista, liikun myös Helsingin ulkopuolella. Itselleni tutuimpia alueita ovat Etelä-Suomen lisäksi Savonlinnan seutu ja Lappi. Punkaharjun, Saariselän ja Kilpisjärven maisemia kuljetan mukanani. Mielen liikkuessa Lapin maisemissa kuulen Mari Boinen laulavan kielellä, joka on kuin ystävä mutta jota en tunne. Haluan kulkea eri paikoissa, kuulla ja nähdä kulttuurijuttuja ja miettiä elämän ilmiöitä. Toivon tänne matkatovereita.