Äitini kuoleman jälkeen auton radiossa on soinut enimmäkseen klassinen musiikki. Eräänä keväisenä aamuna kuulin ihmeen kaunista, oikeastaan taivaallista, kuorolaulua. Ihailin erityisesti puhtaasti soivaa korkeaa sopraanoääntä, ja koko sävellys vei aivan toiseen aikaan ja paikkaan. Olin keväällä rasittunut monista koettelemuksista, kuten pyöräilyonnettomuudesta, ja olo oli monesti kurja.
Musiikki osoittautui osaksi Edward Elgarin Enigma-muunnelmia. Koko teos on alun perin sävelletty orkesterille, ja sen lähtökohta on vähän humoristinenkin. Elgar oli väsyneenä työpäivän jälkeen soitellut pianoa ja alkanut muunnella keksimäänsä melodiaa ystäviensä ja yhden koirankin luonteen tai käytöksen mukaan. Elgarin vaimo kannusti puolisoaan säveltämään tämän idean pohjalta: hän oli ihastunut melodiaan, josta tuli teoksen teema. Teos valmistui aivan 1800-luvun lopulla.
Kuulemani kuorosovitus, jonka sanat ovat peräisin sielunmessun osasta “Lux aeterna” eli “Ikuinen valo”, onkin sitten uudempaa perua, vasta vuodelta 2004. Traditionaaliset latinankieliset sanat vievät toisaalta ajatukset kauas historiaan. Sovittaja James Cameron paljastui puolestaan kuuluisaksi elokuva- ja TV-musiikin tekijäksi. Halusin kuulla nimenomaan radiosta soitetun version illalla uudestaan, sillä sopraanon korkeat sävelet olivat kuin pelkkää puhdasta ääntä. Ei vibratoa, ei oikeastaan mitään tulkintaakaan, vain ikuisuuteen kurkottavaa ääniaaltoa. En ollut kuullut sellaista ennen.
Radion ohjelmatiedoista sain selville, että esitys on brittiläisen lauluyhtyeen ”Voces8” esittämä. Myöhemmin kävi ilmi, että korkea sopraanoääni on Andrea Hainesin.
Elgarin orkesterisarjan osa “Nimrod” ja nyttemmin myös Cameronin kuorosovitus “Lux Aeterna” ovat sangen kuuluisia varsinkin Englannissa. En itse tuntenut Enigma-sarjaa, vaikka sen menestys pelastikin aikanaan Elgarin uran uuteen nousuun. Tämän Lux Aeternan alkumuoto on siis Enigma-muunnelmien osa Nimrod, joka viittaa Vanhan testamentin henkilöön, metsästäjään, ja sanaleikin kautta Elgarin kustantajaan, jonka nimi oli Augustus J. Jaeger. Saksankielinen sukunimi kun tarkoittaa juuri ‘metsästäjää’.
Kuorosovituksen sanat ovat sielunmessun osasta, jossa toivotaan vainajille ikuista valoa ja lepoa. Lepoa ja mielenrauhaa kaipasin keväällä mitä kipeimmin itsekin. Elgarin sointukuviot sekä korkeuksia kurotteleva hyvin korkea ääni rauhoittivat ihmeesti. Pääsin siinä muutaman minuutin aikana, aamuauringon läpäisemien kellanvihreitten lehtien valossa, yhtäkkiseen tasapainoon. Oli kuin joku olisi sanonut: “Kaikki järjestyy.”
Myöhemmin luin myös, että “Nimrodin” taustalla oleva Elgarin ystävä, tämä Jaeger, tuki Elgaria vaikeina aikoina ja yritti piristää masentunutta säveltäjää muistuttamalla Beethovenin musiikin kauneudesta, vaikka (tai ehkä jopa koska) tällä suuruudellakin oli elämässään vaikeaa. ”Nimrodin” alussa onkin viittaus Beethovenin pianosonaattiin.
Sattumalta kuulemani kuoroteos osoittautui taustaltaan mitä moninaisimmaksi, ja vieläkin eräs ratkaisematon arvoitus sisältyy koko Elgarin sarjaan. Nyt on sitten aika tutustua paremmin Enigma-muunnelmiin sekä Voces8-yhtyeen ”Lux”-nimiseen albumiin, jossa on rauhoittavaa musiikkia eri aikakausilta. Yksi perheenjäsen jo nukahti sohvalle kuunnellessani tätä levyä ensimmäistä kertaa.
Lepoa ja valoa tarvitsevat myös elävät!
Voit kuunnella Elgarin ja Voces8:n ikuisen valon musiikkia esimerkiksi näiden linkkien päästä:
Tietoja keräilin nettilähteistä, muun muassa Classic FM:n ja BBC:n klassisen musiikin sivustoilta.
Kulttuuriretkiä 