Se meni runoiltaan kuuluisan elokuvaohjaajan omistamaan baariin. Ennen tilaisuuden alkua se jutteli parin runoilijan kanssa ja osti myös kaksi kokoelmaa, kansiltaan vihreän ja purppuranvärisen.
Runoilijan näköiset ihmiset joivat kaljaa, viiniä ja siideriä. Moni tunsi toisensa, mutta oli myös muita yksin runouden ääreen tulleita. Sekin lähti tänne ihan ex tempore.
Istuessaan upottavalla sohvalla se kuunteli äänimaisemaa: aika hillittyä sorinaa, joitain huudahduksia, vähän nauruakin.
Runoilija lausuu omaa tekstiään niin hitaasti, kuin joikua, että kuulija rauhoittuu. On levollista, on hiljaista. Paitsi pelaajat toisessa päässä baaria.
Täällä puhutaan lantusta ja omavaraisuudesta. Se näkee runoillan aikana uutissyötteen Ukrainassa samaan aikaan tapahtuvasta ekokatastrofista. Tuholla ei ole mitään rajoja.
Se ajattelee, että on tutkittava, pitäisikö hänenkin ymmärtää jotain viljelemisestä. Sehän on kaupunkilainen.
Loppuillasta sitä alkaa väsyttää ja se sulkee silmänsä, valuu siinä upottavassa sohvassa. Yksi aranoloinen esikoisrunoilija yllättää ja alkaa lausua viimeisiä runojaan tosi kovaa. Muut lausujat puhuivat sisäänpäin eivätkä korottaneet ääntään, eivät myöskään vaihdelleet sävelkorkeutta.
On niin monia asuntoja, jotka voisivat olla sen koti. Tähän ajatukseen se aina palaa. Se alkaa ajatella, että on aika yksipuolista jaotella ihmisiä luokkiin eikä ehkä niin mielekästä tutkia, mitä keskiluokkaisia tapoja ihmisillä on. Stereotypian mukaan runoilija on yleensä köyhä mutta sivistynyt. Runoilija asuu ehkä useimmiten pienessä kerrostaloasunnossa. Sekin voisi asua, kunhan luopuisi kirjoistaan.
Äänensä korottanut runoilija on yleisön suosikki, saa parhaat aplodit ja näyttää ujosti onnelliselta. Itse asiassa tämä runoilija istuu loppuillasta samalla upottavalla sohvalla. Runoilijan luokse jonotetaan illan viimeisen lausunnan jälkeen. Teos kertoo lähiöstä ja luonnosta. Se tutustuu tähän kokoelmaan vähän netistä.
On nimittäin niin, että sen äiti oli tehdastyöläinen ja sekä äiti että tämän työkaverit lukivat kirjoja ja keskustelivat niistä. Sen äiti luki vielä lähemmäs 95-vuotiaana sanomalehteä. Äidin kirjahyllyssä oli myös pari runokokoelmaa.
Seuraavana päivänä se aikoo lukea runoja ja muuttua fiilksen mukaan minuksi tai häneksi.
Kulttuuriretkiä 